Loma, vihdoinkin!

Hei taas ja terveisiä Turusta! Pääsin juuri parahiksi pakoon Kokkolan loskaistunutta säätä, täällä vain hiekka rapisee asvalttia vasten ja tänään taivaalla nähtiin jokin outo ja kirkas valoilmiö. On jännittävää, miten turistiksi voi ihminen tuntea itsensä omassa kaupungissaan.

Oulu oli hyvä! Perjantaina Suistamon Sähkön keikalla oli kaiken muun hyvän lisäksi vielä jotenkin erityisen ilahduttava yleisö ja vaikka olivat kaikki ihan tuntemattomia ihmisiä, oli katsomossa (pienen ja matalan lavan laidalla) mukavan yhteisöllinen olo. Tuba oli täynnä ja tunnelma sen mukainen, ihanaa oli! Tilhet, pajut ja muut vetivät myös hyvän, vähän perjantaita rauhallisemman keikan ja Oulu kaupunkimaisemineen, pakkasilmoineen ja museoineen oli todella kaunis ja ystävällinen paikka. Ostin museokaupasta kiiltokuvia ja lupasin mennä käymään kaupungissa uudelleen mahdollisimman pian.

Keikkaa odotellessa oli hyvä hetki rykäistä koulutehtäviä valmiiksi.
  

Viimeinen kouluviikko oli sellaista hirinää ja raahautumista, että loma alkoi olla ihan tervetullut - viikon saavutuksiin kuului muun muassa jogurttipurkin huuhteluvesien kaataminen bioroskikseen lavuaarin sijaan ja poretabletin heittäminen suuhun, vaikka vesilasiin oli tarkoitus...

Soitinopin esitelmä meni kuitenkin olosuhteisiin nähden aivan hyvin! Laulun tai viulun sijaan puhuin ukulelesta, joka on tärkeä osa sooloproggistani ja muutenkin mukava soitin. Esitelmän koostaminen laittoi väkisinkin miettimään tulevaisuuttani tuon pienen keltaisen tyypin kanssa ja totesin, että ehkä jonain päivänä jaksan opetella jotain "oikeaa" ja ehkä edistyneempää tekniikkaa rämpyttelyn ja yksinkertaisten näppäilyjen lisäksi. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään ukulelen sellaisena paineettomana matalan kynnyksen instrumenttina, joten liikaa stressiä en ajatellut ottaa.

Tiistainen bändinäyttö paikallisessa kahvilassa ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut - rähmin oikeastaan ihan kaikki viulujutut, joita piti tehdä! Onneksi kyseessä on vain yksi näyttö ja todennäköisesti yleisöstä asiat eivät vaikuttaneet yhtä pahalta mokailulta kuin ne tuntuivat. Suhteellisen hätääntymättä päästiin jatkamaan, vaikka toinen kappale piti välissä pysäyttää ja soittaa aloitettu osa uudelleen alusta. Näytöstä saatu palautekin oli yllättävän positiivista, eikä siitäkään jäänyt mitään hampaankoloon. Kirjoitin uuden vuoden tavoitteisiin jo jokin aika sitten, että "epäonnistu säännöllisesti" - ehkä tämä oli hyvä varaslähtö.

Keskiviikkona oli näyttöpalautteiden lisäksi enää rytmiikan suullinen koe, joka suuren ryhmäkoon vuoksi tehtiin ryhmäkokeena. Oli rentoa eikä lainkaan pelottavaa! Kaikki pääsivät leikiten läpi. Kokeen jälkeen toivoteltiin koulutovereille hyvät joulut ja sitten lähdin kiitämään kotiin pakkaamaan vielä loput ennen junan lähtöä. Kotimatka tuntui oikein erityisen suloiselta, kun tiesi saavansa viettää etelässä melkein kolme viikkoa! Kokkola on ihan mukava paikka, mutta jatkuvasti veri vetää takaisin Turkuun, sillä täällä ovat koti ja valtaosa ystävistä.

Turussa on myös halattavia kissoja! Eläköön!

 Eilen ehdittiin vielä treenata Salvian kanssa ennen kuin ihmiset lähtevät omille tahoilleen joulunviettoon. Jälleen ihmeteltiin, että onpa meillä hyviä biisejä ja kylläpä kuulostetaan kivalta! Aiemmin syksyllä sävelsin pienen sottiisipätkän, joka nyt sai ympärilleen lisää melodiaa ja talven ja kevään mittaan muotoutuu toivottavasti mukavasti sovitetuksi Salvia-kappaleeksi. Treeniaikataulujen pohtimistakin sivuttiin keskustelussa, sillä heti helmikuun alussa on esiintyminen erään tanssiteoksen karonkassa ja maaliskuun alussa Ypäjällä! Kaustinen on vielä auki, sillä ensimmäiset väliaikatiedot pelimanni-ilmoittautumisesta tulevat aikaisintaan tammikuussa - toivottavasti saamme kuitenkin taas soittaa sielläkin. 

Vaan nyt on aika unohtaa koulujutut ja tavoitteellinen musisointi ja ottaa hetki rennosti. Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta, palailen astialle todennäköisesti heti tammikuun toisella viikolla!