"Aloitan alusta. Alan laulaa"

Hei tyypit!

Minä oon Paula, 20 vuotta, turkulainen opiskelija kaukana kotoa. Opiskelen Keski-Pohjanmaan konservatorion kansanmusiikkilinjalla pääaineena laulua ja olen laulanut käytännössä koko ikäni. Sivuaineena mulla on viulu ja sen kanssa on ollut vähän mutkikkaampi, 8-vuotiaana alkaneilla viulutunneilla käyntiin lähtenyt suhde. Kesäkuussa konservatorio ilmoitti että tervetuloa vain ja elokuussa tupsahdin Kokkolaan vailla mitään selkeää käsitystä tai odotusta siitä, mitä musiikin opiskeleminen ammatillisella puolella on. Vieläkään en ole siitä ihan täysin selvillä, mutta onneksi on kevääseen 2019 asti aikaa selvittää!

En osaa ihan täysin sanoa, miksi juuri kansanmusiikki on vienyt mukanaan näin vahvasti. Keväällä, kun hakupapereissa pyydettiin kertomaan omasta suhteesta kansanmusiikkiin, kerroin sen tuntuvan kotiinpaluulta ja samoissa oloissa kuljen edelleen. Pitkään ajattelin, että ensimmäinen herätys kamuun oli Freija-yhtyeen kouluvierailu ollessani kuudennella luokalla. Myöhemmin olen tajunnut ja oppinut kansanmusiikin - erityisesti kansanlaulujen - olleen ihan pienestä asti mukana elämässä. Selkein käänne tapahtui lukion alussa, kun kansanmusiikkikurssi vei mennessään niin vauhdilla, että juuri ja juuri ehdin havainnoida, mikä minuun oikein iski. Olin yläasteen ajan pyristellyt ammattimuusikkohaaveita vastaan ja yrittänyt keksiä jotain järkevämpää mutta silti mielekästä. Kun musiikinopettaja pari kuukautta lukion alun jälkeen vinkkasi kansanmusiikin olevan ihan olemassaoleva vaihtoehto, ei mennyt kovin kauan ennen kuin otin sen tavoitteeksi - ensin puolitosissani, "hätävarana" ja pian ihan oikeana ja oikeastaan ainoana vaihtoehtona.

Koulua on takana nyt noin neljä kuukautta ja tunnen edelleen olevani ihan täsmälleen oikealla tiellä - vaikka teoria- ja rytmiikkatunneilla usein leikilläni ulisen, että ehkä olisi pitänyt mennä raksapuolelle tai jotain. Tietenkään näissäkään opinnoissa ei ihan kaikki voi kiinnostaa koko ajan, mutta koskaan en muista koulunkäynnin tuntuneen yhtä mielekkäältä kuin täällä. Lukion ja peruskouluun verrattuna lukujärjestykset ovat sirpaleisia, ajoittain sekaviakin, mutta toisaalta mahdollisuus vaikuttaa oman koulupäivän kulkuun ja rytmiin on ihan tervetullut ja mukava etu. Kun tekeminen painottuu paljon käytäntöön eikä sikäli edes tunnu koulunkäynniltä, on helppo jaksaa istua ne muutamat oppituntimaiset oppitunnit tai luennot. Mikään systeemi ei ole täydellinen, mutta ainakin mulle tämä on tuntunut olevan ihan kelpo.

Opiskelutöiden lisäksi teen tällä hetkellä ajoittain soolohommia ja soitan Salviassa ihan huippujen ja mahtavien ja kivojen bändikavereiden kanssa! Aloitimme Salvian kanssa viime tammikuussa ja ensi vuodelle ollaan saatu sovittua jo useampi keikka - niitäkin juttuja saattaa joskus näkyä täällä.

Yritän kertoilla noin viikon välein koulujutuista ja muusta päivittäisestä elämästä aiheen ympärillä, silloin tällöin jotain rajatumpia koosteita tapahtumista tai ilmiöistä. Toivon, että asioiden dokumentointi auttaa mua itseäni hahmottamaan omaa kehitystäni ja ehkä muita ihmisiä tutustumaan kamuun tai selvittämään, millaista opiskelu käytännössä on - omana hakuaikana tuntui tuskallisen vaikealta löytää siitä mitään tietoa! (Voi myös olla, että pitkäjänteisyyden puute kuivattaa tämänkin projektin kasaan alta aikayksikön, mutta olkoon sitten niin.)

Nähdään! Kuullaan!

(Otsikko lainattu Jonimatti Joutsijärven samannimisestä runokokoelmasta)