Kunhan mulla on viuluni vaan

Heipä! Lomat on lomailtu, sekaan mahtui yhdet mukavat bänditreenit (ja uuden sottiisin treenailua), mutta muuta musiikkia tuli tehtyä aika vähänlaisesti. Vaikka taukoa pitää ehkä kiriä kiinni joitakin aikoja nyt, oli sille tarvetta ja se teki kovin hyvää. Opiskelu sujuu taas ihan eri mielellä, kun on jonkin aikaa saanut hulista ja halailla kissoja.

Maanantai oli pehmeä lasku koulun alkuun: vapaasäestystunti, joka oli myös päivän ainoa oppitunti, alkoi vasta joskus vähän puolenpäivän jälkeen ja ehdin hyvin käydä kaupassa ja syömässä ennen sitä. Kädet eivät olleet pitkän soittotauon jälkeen ihan hereillä ja se turhautti, mutta tuntui silti hyvältä palata sinne harmoonin pörinöiden ja kolinoiden äärelle. Oikeat koskettimetkin alkavat taas varmasti löytyä sormien alle, kunhan muistaa harjoitella vähän useammin.
Iltapäivällä harjoittelimme kamuykkösten Terhen-yhtyeen kanssa torstaista esittelyvierailua varten. Tarkoituksena oli koota kahden kappaleen setti, yksi instrumentaali ja yksi laulukappale, ja näissä harjoituksissa instruksi valikoitui Konsta Jylhän säveltämä Penttilän sillalla. Muutaman välisoitto- ja haitarisoolosovellusten jälkeen käsissämme oli aivan kelpo sovitus ja "opettele soittamaan"-listallani yksi kappale vähemmän. Laulukappaletta emme vielä maanantaina saatu päätettyä ja päätimme jättää sen seuraavalle päivälle, kun kellokin alkoi olla jo monta.

Treeneissä on aina hyvä ottaa mystisiä ja mukataiteellisia kuvia.

 Seuraavana aamuna suuntasin heti aamusta harjoitusluokkaan viuluni kanssa. Viime jakson loppupuoli sisälsi suunnilleen ei yhtään harjoittelua ja toivon asian parantuvan jatkossa. Harjoitteluasioita pohtiessani tein listan asioista, joista voisi olla hyötyä harjoittelun ja kehittymisen seuraamisessa ja tiistaina poimin listalta testiin metronomin. Lopputulos todella yllätti! Ilmeisesti metronomin tempon säätely on aivojeni mielestä kyllin lähellä jonkinlaista peliä, sillä keskittyminen ja motivaatio olivat todella hämmentävän korkealla!
Tiistaina myös pyöräytettiin käyntiin uusi bändijakso, tällä kertaa Uncle Ruby -yhtyeessä soittavan Osmon old time -työpajatuokiolla. Viulujen alimmat kielet viritettiin sävelaskelta ylemmäs ja otettiin tuntumaa amerikkalaiseen kansanmusiikkiin Henry Lee-kappaleen avulla. Kun ryhmissä oli valmisteltu simppelit versiot ja esitetty ne toisille, kerrottiin meille tulevan jakson duokokoonpanot ja käskettiin laatia kahden kappaleen ohjelmisto, joka sisältää ainakin yhden amerikkalaisen kappaleen (määrittely on kuulemma laaja, joten riippuen duokokoonpanojen tiedonhakuaktiivisuudesta saatetaan näytössä kuulla melko monenlaisia asioita!).

Viulutunnilla totesin jokseenkin heti kättelyssä ääneen tosiasiat: en ole treenannut viikkoihin, viuluni särisee (kuten aina talvisin, syy ei ole selvillä), yritän keksiä miten harjoitteluni toimii parhaiten ja olen todennut metronomin olevan yksi auttava asia. Taas kerran iloitsin siitä, miten paineettomia ja mutkattomia viulutuntini tällä ovat - joskus menneisyydessä klasariviulutunneilla harjoittelun puute ahdisti siitä tulevan ankaran ja negatiivisen palautteen vuoksi, mutta nykyään lähinnä koska tuntuu myös opettajan ajan tuhlaukselta mennä tunnille harjoittelematta. Kotiinviemisiksi sain hyvän asemanvaihtolapun sekä rakkaan D-mollisottiisin, jota kyllä mielelläni veivaan yksin kopissa tai jameissa tai missä vain vaikka miten paljon jos vain sillä lailla sen opin.

Keskiviikkona treenailtiin taas keikkaa varten - laulubiisiksi oli valikoitunut alun perin Polka Chicksin kappale Viulu ja viinantilkka, jota muut olivat edellisenä päivänä ehtineet jo harjoitella yhdessä ja josta nyt lähdettiin tekemään omankuuloista ja -tuntuista versiota. Oikein hyvä tuli! Viimeisistä kertseistä laitettiin sneak peek sosiaaliseen mediaan, kun fiilis oli niin mainio:

Henkilön Paula (@helehinen) jakama julkaisu Tammi 10, 2018 kello 2.59 PST

Myös Penttilän sillalla soitettiin läpi ja hiottiin vielä se mitä hiottava oli. Aika hyvillä mielin sai odotella seuraavan päivän esiintymistä!
Säveltapailutunnilla käytiin edelleen intervalleja, sointuja ja kadensseja, keskittyminen harhaili, kalenteriin syntyi hieno otsikko viikonlopun Folklandia-aikataululle. Ehkä se siitä taas, kun siirrytään seuraavaan aihealueeseen!

Tänään piipahdimme nopeasti kamuteoriatunnilla sopimassa sen siirtämisestä maanantaiaamuksi pois pakollisen sovitus ja soitinnus -kurssin alta.Viimeksimainitun kurssin ensimmäisellä tunnilla puhuttiin lähinnä eri soitinten rekistereistä ja niiden vaikutuksesta esimerkiksi intervallien sointiin. Tunti loppui etuajassa, niin että ehdimme vielä pitää pikaiset aulatreenit ennen roudausta ja autoihin pakkautumista. Huristelimme eräälle keskipohjalaiselle koululle, jossa kolmen eri linjan opiskelijat soittivat muutaman kappaleen ja vastailivat opinto-ohjaajan kysymyksiin siitä, millaista tässä koulussa oikein on opiskella. Ysiluokkalaisissa esitys ei vaikuttanut herättävän kovin suurta intohimoa (sellaista se on, ysiluokkalaisuus), mutta heidän opettajansa kiitteli vuolaasti ja sanoi tahtovansa taas ensi kesänä Kaustiselle. Se lämmitti kovasti!
Keikan ja ruokailun jälkeen oli tarkoitus mennä ihan vain hetkeksi treenaamaan, mutta tuttujen biisien soitteluun ja improiluun vierähtikin yhtäkkiä puolitoista tuntia. Vaihteeksi niin päin, nyt kipeät niskalihakset muistuttavat siitä, että soitettu on...

Huomenna siirrän itseni erinäisissä metallipurkeissa ja -pötkylöissä ensin Kokkolasta Helsinkiin ja sitten Helsingistä jonnekin Tallinnan satama-altaaseen, kun elämäni ensimmäinen Folklandia-risteily koittaa vihdoinkin! Folklandian jatkot olen käynyt tanssimassa jo kahtena aikaisempana vuonna, mutta "vasta" viime vuoden jatkoilla varasin yhteyshenkilön kautta hyttipaikan tämän vuoden risteilylle. Iloitsen kovasti siitä, ettei mikään pakollinen meno osunut samalle viikonlopulle! Alun perin ajattelin meneväni vain yleisöksi, mutta parin päivän sisällä on herännyt aikomus kärppäillä Pelimannin penkiltä jokin keikkahetki ja verrytellä sooloprojektia taas vaihteeksi vähän. Joka tapauksessa hauskaa on luvassa!

Nyt vielä viimeiset pakkailut ja täpinät ennen nukkumaanmenoa! Tarina jatkuu taas joskus maihinnousun jälkeen!